Hakuruutua ja malttia

Tänään oli siis toiseksi viimeinen kerta taipparikurssilla, ensi kerralla olisi vuorossa harjoitustaipumuskoe, hui!

Koko päivän oli satanut vettä kuin aisaa ja Poju oli päässyt viimeksi puolen päivän maissa juoksemaan vapaana niin tottahan toki sitä virtaa olikin sitten treeneissä ihan ylivuotavan paljon.Ensin tehtiin koirille ihan vaan perusmarkkeeraukset variksilla. Ne ei mennyt meillä ollenkaan putkeen vaikka varis olikin välillä suussa, lokkiakin kannettiin himpan verran mutta ei se ollut yhtään niin mukava tyyppi kuin varisvainaa. Sitten olikin vuoro ohjaajan kauhun eli hakuruudun ;)
Tehtiin tänään siis hakuruutu variksilla jokaiselle koiralle yksitellen, ensimmäisenä päästettiin vauhtiin velipuoli Monty, joka toikin hienosti ohjaajalle variksia takaisin! Sitten oli herra hulivilin vuoro, homman nimi meillä oli lähinnä se että katotaan tuleeko sieltä ees mitään takaisin kun Poju ei riistaa ole ennen kantanut. Päästettiin koira vauhtiin ja ensimmäisen variksen löytämiseen ei hirmu kauaa mennyt ja koira kantoi sitä hienosti vaikka se ei tullutkaan minulle asti! Tämän jälkeen Poju toi vielä kaksi varista takaisin hakuruudusta ja lopetettiin tehtävä siihen. Lokkejakin oli pari hakuruudussa mut ne ei koiraa houkutellut samalla tavalla kuin varikset. Saatiin treenien jälkeen toinen lokeista kotiin ja nyt se on varastossa kuivumassa, jos vaikka huomenna vähän saatais leikittyä lokilla Pojun kanssa.

Välissä kun meidän jälkeen oli vuorossa kultainennoutaja Luna, me harjoiteltiin Pojun kanssa seuraamista, perusasentoa ja paikallaoloa. Tai siis yritettiin harjoitella. Koira kävi hakuruudun jälkeen sen verran lämpösenä että se ei kuunnellut juuri mitään mitä sille sanoi eli homma meni siinä kohtaa ihan pipariksi. Energiaa tekemiseen olisi ollut vielä, ihan niin paljon että koko koira vapisi ja inisi. Osittain varmaan siitä että odotellessa tuli ehkä himppasen vilu sekä koiralle että omistajalle mut suurimmaksi osaksi oli vaan niin paljon sitä virtaa. Jollain keinoilla pitäis nyt saada tota kuumenemista vähenemään, tuntuu että se kuumenee vaan lisää jos heittelen dameja eikä se pääsee hakemaan, sitten se on pitkän aikaa levoton treenin jälkeen.

Luna lähti oman vuoronsa jälkeen kotiin ettei siltä häviä kiinnostus koko juttua kohtaan. Me jäätiin sit Montyn ja Mian kanssa odottelemaan kun oli puhe että tehdään vielä dameilla meidän koirille hakuruutu parityöskentelynä. Totesin kuitenkin että on ehkä parempi jättää Pojulle ne riistat hautumaan sinne mieleen, eikä päästää sitä enää etsimään dameja koska se olisi siitä sit vaan kuumentunut lisää ja lisää. Eli me katseltiin Pojun kanssa kun Monty teki hakua, eli tämä oli ihan puhtaasti malttiharjoitus meille.. Teki ihan hyvää, koira rupes jo rauhoittumaan ku tajusi että nyt me ei enää mennä. Seurattiin Mian ja Montyn haku alusta loppuun ja sit pistettiin homma porukalla pakettiin.

Ja siis se järkyttävä ukkonen jyrisi jo heti kuuden pintaan siinä lähistöllä ja rankkasade alkoi just siinä kohtaa kun me oltiin tekemässä sitä ykkösmarkkeerausta. Tuli muuten todistettua että omistaja pelkää ukkosta enemmän kuin koira, Poju ei ollut ukkosesta moksiskaan! Se jatkoi vaan linnun tutkimista eikä edes hätkähtänyt, toisin kuin omistaja joka oli sisäisesti kauhusta kankeana.. Samassa rytäkässä tuli myös rakeita, oli kiva ajella litimärissä ja kylmissä vaatteissa kotiin.. Mutta meidän osaamistasoon nähden treenit meni oikein hyvin! :)