Blogi avattu!

Noniin, vihdoin ja viimein omistaja sai itsestään illan myöhäisinä tunteina sen verran irti että saatiin Pojun oma blogi avattua!

Tarkoituksena on siis kertoilla meidän treenailuista ja pojankoltiaisen tempauksista muutenkin, blogi toiminee myös hyvänä päiväkirjana itselle että mitä kaikkea on tullut Pojun kanssa treenailtua :)

Näin aluksi voisin kertoilla hieman meidän "osaamistasosta" ihan yleisesti.
Perustottelevaisuus alkaa olemaan kunnossa, istumiset, maahanmenot sun muut on jo aika hyvin hallussa. Perusasennon kanssa on hieman ongelmia vielä, Pojulla on tapana istua aina vähän vinoon mutta se on kokoajan paranemaan päin.

Seuraaminen sujuu Pojulta paremmin ilman hihnaa, kuin hihnan kanssa. Tähän saatiin juuri kasvattajalta muutamia hyviä vinkkejä jotka testataan lähiaikoina käytännössä. Yksi vinkki oli että sidon hihnan vyötärölle ja seurautan koiraa hihna kaulassa kuitenkaan ohjaamatta hihnalla koiran menoa. Tämä pääsee heti seuraavissa tottelevaisuustreeneissä testiin. Osittain tämä voi johtua siitä että tajuamatta itse, ohjaan koiraa hihnalla "liikaa" esimerkiksi käännöksissä ja tavallaan pakotan sen väärään asentoon jolloin seuraaminen menee pipariksi.

Noutojuttujen kanssa ollaakin sitten vielä ihan alkutekijöissä. Noutointohan on Pojulla aina ollut kohdallaan, hakemaan lähdetään sata lasissa ja viimeksi avustaja treeneissä sanoikin että koiralla on suu auki valmiiksi että se saa mahdollisimman nopeasti napattua damin mukaansa.

Palautukset ei ole kunnossa, koira paahtaa aina minusta ohi yhtä kovaa kuin lähtiessä noutoon. Se myös kuseksii kesken palautuksen eli näyttää ohjaajalle ihan suoraan sanottua keskisormea. Ollaan kotona treenailtu sisällä ja takapihalla palautuksia, niin että koiran on tultava luokse, eli se ei pääse minusta ohi. Näin on jo sujunut oikein mallikkaasti ja viimeisimmissä taipparitreeneissä kestokani tulikin jo jaloille.. Nyt kun itsekseen treenaillaan niin on helppo opettaa koiralle mikä on oikein ja mikä väärin. Yhdeltä kouluttajalta saatiin ohjeeksi että jos koira rupeaa pelleilemään palautusta tehdessä, siltä otetaan dami riuhtaisten suusta, koira hihnaan ja treenit loppuu siihen. Näin koira tajuaa että pelleilemällä loppuu kaikki kiva.

Nouto-ote on ihan ok, tosin Pojulla on tapana ruveta pelleilemään sen damin kanssa, jolloin sitä ruvetaan pureskelemaan ja heittelemään ilmaan. Tätä ollaan treenattu käskyllä "Pidä", jolloin koira istuu ja pidän damia sen suussa ja kun se malttaa pitää sitä itse noin 10 sekuntia, sanotaan "Kiitos" ja dami irtoaa käteen. Lisäksi hihnassa seuratessa olen asettanut matkalle damin joka Pojun pitää ottaa matkalla suuhun ja kantaa sitä kunnes pyydän irrottamaan.

Riistaan ollaan tutustuttu taipparikurssille useaan otteeseen, ensin varikseen ja sitten kaniin. Varis oli Pojusta ehkä jopa hieman pelottava, mutta kun kouluttajan kanssa leikitettiin sitä variksella niin se nyhti kyllä siipiä ja hetkellisesti piti jo varisvainaata suussaan. Kanin kanssa oli sama juttu, se oli hurjan kiinnostava mutta kuitenkin sen verran outo ettei sitä uskaltanut juuri kantaa. Tähän ainoa lääke taitaa olla se että tutustutaan ahkerammin riistaan, se vaan on hiukan hankalaa kun ei ole riistaa juurikaan saatavilla enkä itse ole yhdistyksen riistatilanteesta kovin tietoinen..

Treeneissä odottaminen on Pojulle yhä hankalaa, olisi niin paljon energiaa ja innostusta tehdä mutta omaa vuoroa pitää aina odottaa. Turhautuminen ilmenee lähinnä vinkumisena ja jatkuvana liikuskeluna. Olen koittanut tehdä kontaktiharjoituksia odotellessa jotta koiralla olisi jotain mihin keskittyä ja tästä onkin ollut jonkin verran apua.

Toivottavasti kevät ja kesä tuo tullessaan paljon uusia vinkkejä ja apuja että päästäisiin vielä mahdollisesti syyskuussa suorittamaan taipparit. Aikaisemmin sinne on turha lähteä kun tulee liian kiire hioa kaikki osa-alueet kuntoon.