Kuulumisia!

Taas hieman unohtunut tämä blogin päivittely, yritän kyllä ryhdistäytyä ihan oikeasti..

Viimeisestä päivityksestä onkin jo aikaa, eli yritetään muistella mitä kaikkea meidän kesään kuului :)

Juhannusta vieteltiin koiran kanssa eri paikassa, me ystävien vanhempien mökillä ja Poju anoppilan väen kanssa mökillä. Poju ei meidän juhannuksen viettoon päässyt kun vanha herra Mosse ei olis ehkä niin kovin arvostanut tollasta nuorta energiapommia :D Pojulla oli ilmeisen kiva juhannus kun sai uida ja sinkoilla pitkin mettiä kolme päivää, tuliaisina tosin saatiin vesihäntä joka oli meidän riesana onneksi vaan vajaan viikon.

Tästähän nämä ongelmat sitten alkoivat, ihmettelin jo ennen heinäkuun puoltaväliä et koira on hieman kummallinen. Hieman vaisu, nukkuu paljon ja välillä ihan jopa apaattinen. No pistettiin se vielä sen piikkiin että joutui mökiltä takaisin kaupunkiin kun sieltä ei tahtois millään lähteä pois. Huomattiin sittemmin porukoiden kanssa kahvittelun lomassa että Pojun hännänpää on aavistuksen turvoksissa. Outi ei ollut Pojun lempi-ihminen kun ei meinannut millään uskaltaa liki kun ilkeä täti tutki häntää :D Loppujen lopuksi varasin kuitenkin ajan Eläinsairaala Sykkeeseen, et jos siinä hännässä nyt sit onkin jotain vikaa.

Pohdittiin sitten eläinlääkärissä että pitäiskö se häntä kuvata, jos sieltä löytyis selitys. Ja löytyihän sieltä, kolmanneksi viimeisessä häntänikamassa oli poikkimurtuma. Häntä lastoitettiin ja saatiin mojoma kipulääkekuuri, näillä eväillä lähdettiin sitten hoitamaan häntää kuntoon. Reilun kolmen viikon päästä käytiin sitten kontrolliröntgenissä, toinen puoli murtumasta oli luutunut todella hienosti mutta toinen puoli ei ollut luutunut vielä ollenkaan. Eli lisää lastan kanssa venkslaamista, kaksi viikkoa lisää. Viikon päästä anoppi käytti koiran lastan vaihdossa, me oltiin isännän kanssa nauttimassa Kreikan auringosta sillä aikaa!

Kreikasta palailun jälkeen käytiin vielä kerran kontrolliröntgenissä, jossa selvisi että häntä on luutunut lähes täydellisesti. Eläinlääkäri päätti kuitenkin vielä laittaa siihen siteen ettei se lyö sitä hajalle. Seuraavana päivänä ihmettelin kun hännän pää roikkui ihan kummallisesti, soittelin päivystävälle et josko sille vois antaa isomman annoksen kipulääkettä jos se siitä kipeytyy. Se häntä taipui todella ihmeellisesti ja varasinkin heti maanantaina uuden kontrollikäynnin. Häntä kuvattiin ja se oli onneksi ehjä, eli koira oli vaan jostain syystä roikottanut sitä hetkellisesti. Hännässä ollut side otettiin pois ja hännän pää oli hieman turvoksissa joka saattoi johtua juurikin tuosta siteestä.

Nyt ollaan siis vapaita kaikista ylimääräisistä härpäkkeistä ja kylläpä se onkin ihanaa! Poju on päässyt uimaan ja leikkimään itsensä kokoisten kavereiden kanssa ku ei tarvitse enää pelätä että lasta ei pysy menossa mukana. Lintumetällekin olisi koiran vielä tarkoitus ehtiä, en tiedä kumpi odottaa sitä enemmän, koira vai omistaja ;)

--

Nyt ollaan vaan nautittu syksyisistä keleistä, tänään käytiin sukuloimassa Lappalalla. Järven rannassa oli ihanan lämmin auringonpaiste ja Pojuhan hyödynsi uintimahdollisuudet heti samantien!
Alkaa pikkuhiljaa olla varmaan viime hetket käsillä kun viitsii antaa koiran tuntikaupalla viettää aikaa jorpakossa, mut on kyllä kiva kun syksykin saapuu :-) Käpertyä sohvalle, peiton alle hyvän kirjan kanssa ja saada pieni tuhiseva labradori jalkoja lämmittämään ♥

Kevättä rinnassa!

"Hieman" on tullut pidettyä taukoa blogin kirjoittelusta, on tapahtunut niin paljon kaikenlaista meidän elämässä tällä aikavälillä mutta nyt ollaan taas palattu normaaliin, tuttuun ja turvalliseen päiväjärjestykseen.

Pojulle kuuluu oikein hyvää, koko alkutalvi, jos sitä talveksi voi kutsua, taisteltiin hormoneita vastaan tuloksetta kunnes emännän mitta tuli täyteen ja tammikuussa otettiin jätkälle kemiallinen kastraatio. Tää kyseinen toimenpide oli hyvin simppeli, isolla neulalla sellanen mikrosirun tapanen ampulli niskaan ja se siitä :) Kolmisen viikkoa toimenpiteen jälkeen alkoi näkyä eroa, lenkeillä ei enää pysähdytty metrin välein merkkailemaan, ruoka alkoi maistua ja tyttökoirien kanssa leikkiminen ei ollut enää pelkkää selkään loikkimista. Myös korvat löysimme uudelleen, tosin nyt tuntuu että ne on hävinneet uudelleen jostain kumman syystä mutta jospa saatais vielä nekin löydettyä uudelleen. Näillä puheilla olisi tarkoitus ryöstää lapselta killuttimet alkuvuodesta 2013, kesällä kun ei viitti rajoittaa toisen uimisia. Toki voi olla että tilanteet muuttuu mutta huonohkojen lonkka-, kyynärkuvien perusteella ei tulla kisailemaan missään hyppimistä vaativissa lajeissa saatika näyttelyissä.

Ei olla juurikaan harrasteltu yhtään mitään, lenkillä käytyä ja perustottelevaisuutta ylläpidetty kotioloissa mutta koko syksynä ei olla koskettu dameihin. Riistaan Poju on hullaantunut senkin edestä, kun mummilassa saa kanniskella linnun siipiä pitkin taloa. Linnun siivet on heti etsittävä kun mummille pääsee, josko saatais samanlaista intoa sen kanin kantoon joskus niin voitais harkita niitä taippareitakin.. Luovutukset on toki yhä aivan päin sitä itseään mut en oo jaksanu ottaa stressiä niistä, lahjattomat treenaa vai miten se oli? ;)

Oltiin helmikuussa anoppilassa koiravahtina kun asukkaat oli pari viikkoa Thaimaan auringon alla, Pojulla oli kaverina coton de tulearit Nuppu (kuvassa) ja Topi. 

Sählä onnistui myöskin telomaan varpaankyntensä, siitä seurauksena oli eläinlääkärireissu, nukutus ja kahdeksan tunnin itku heräillessä.

Tässä vielä Poju talvikuosissaan, pari kiloa on tullut painoa lisää.

Eipä tuo haittaa noin hoikassa kropassa, kunhan ei enempää liho ;)

************************************************************

Helmikuun 15. päivä sai syttyi taivaalle uusi tähti, rakkaan Taiton jalat eivät enää kantaneet ja Taiton oli aika jatkaa matkaa. Ikävä on kova meillä kaikilla, niin paljon Taito meille opetti, koirille ja ihmisille. 

  ♥ Hyvää matkaa, rakas Taitsukii  ♥

 

Sirmakan Taitovainio

7.9.1999-15.2.2012

  ‎"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Noutohommat jäissä

Eilen kokeilin hieman että millä mielellä koira on kun ottaa damin mukaan pihalle. Energiataso hyppäsi pilviin ja koira ei nähnyt mitään muuta kuin sen patukan mikä emännällä oli kädessä. Harjoiteltiin damin suussa pitämistä, kun koiralla on tapana vähän ruveta hammastelemaan sitä hetken jälkeen. Harjoitusten jälkeen annoin Pojun kerran hakea damin, tai siis juosta damin luokse ja jäädä sille tielle.

Pitänee ensin saada toi kuumuminen hallintaan, koska koira näyttää mulle yhä edelleen keskisormea kun jättää palauttamatta tai juoksee ohi täyttä vauhtia. Taipparit me jätetään suosiolla ensi vuodelle, koiralla olis kyllä paukkuja mutta ei vaan aika riitä tässä kohtaa enää meille, parempi treenailla yksi osa-alue kerralla kuntoon kuin että kaikki asiat koittaisi saada haltuun samanaikaisesti.

Emäntä on tällä hetkellä kuumeessa joten Poju on saanut purkaa energiaa takapihalla pallon perässä juosten. Huomenna koira pääsee luultavasti tuohon joen rantaan vähän pulikoimaan ja sinkoilemaan pitkin mettiä isännän kanssa, sillä aikaa kun emäntä palelee sohvalla viltin alla. Tosin Poju on itsensä viihdyttämisessä jo aika korkealla tasolla, ykköshuvina on tällä hetkellä puruluun heittely pitkin olohuonetta ja sitä jahdataan täysillä! Emäntäkin saa päivän viihdeannoksensa kun katselee koiran touhuamista puolisen tuntia päivässä =)

Näyttelyihinkin ollaan harjoiteltu vaan vähäsen, menee miten menee.. Junnuluokassahan me ollaan joten toivottavasti saadaan vähän armoa tuomarilta. Seisominen alkaa pikkuhiljaa sujua, mitä nyt häntä sojottaa sinne sun tänne. Ravaaminen on edelleen ongelma, koiralla on tapana peitsata ja sen kanssa saa aluksi juosta ihan tosissaan että sen saa raville.. Jatkamme harjoituksia ensi viikolla!

Ensimmäiset synttärit

Tänään juhlittiin Pojun 1-vuotissynttäreitä! Kavereina Pojulla oli anoppilan coton de tulearit Nuppu ja Topi. Ohjelmaan kuului heti aamusta palloleikki takapihalla ja emännän työpäivän jälkeen herkuteltiin maksalaatikko-lihapulla-kakulla, kynttilän virkaa toimitti tällä kertaa Pojun lempiainesosa eli nakki.. Jälkkäriksi kaikki koirat saivat vielä possunkorvat, tosin sankari oli ilmeisesti sitä mieltä että hän ei ole herkutellut tarpeeksi koska emännän ollessa puoli tuntia poissa oli viimeinenkin possunkorva kadonnut pöydältä parempiin suihin..

Tässä vielä muutama kuva päivänsankarista!

Tapaturma-altis Poju

Taitavasti Poju oli tänään anoppilassa juossut jälleen kerran päin venetraileria. Tällä kertaa sillä oli seurauksia, kolme isoa veristä naarmua kyljessä, jotka oli ilmeisen kipeitä. Yhtään jos koski lähellekkään isointa jurmua niin koira rupesi sätkimään ja venkoilemaan pois tilanteesta. Soittelin päivystävälle eläinlääkärille ja kyselin miten paljon sille uskaltaa syytää kipulääkettä nassuun, lisäksi saatiin antibioottikuuri joka onneksi on puhelinresepti ja löytyy heti aamusta meidän apteekista :)

Pikkuisen sais ruveta toi koira "aikuistumaan" ja rauhoittumaan, koko ajan sille sattuu jotain kun on liikaa virtaa ja vauhtia kun pääsee juoksemaan. Ihme ettei oo vielä käynyt mitään "suurempaa" eli mennyt esimerkiksi jalka poikki..

Noutotreenit on jäänyt pitkäksi aikaa kokonaan pois meidän päiväohjelmasta, ei olla moneen viikkoon ees koskettu damiin. Ei ole ollut energiaa siihen sähläämiseen ohjaajalla ja ajattelin et josko se helpottaisi kun pidetään pieni tauko ja treenaillaan vaan perusjuttuja eli kontaktia, perusasentoa, seuraamista ja kotitokoillaan keskenämme. Pitänee värvätä joku avustamaan ensi viikolla että päästään kokeilemaan osataanko vielä jotain. Tosin nyt on kyllä niin paljon töitä kuin emäntä vaan jaksais tehdä joten treenaaminen on siitäkin syystä jäänyt.. Jos ei tänä vuonna keritä taippareihin kunnolla niin ensi vuonna sitten :)

Tässä vielä muutama uusi kuva jäpikästä! :)

Kymijoen rannassa

Juhannuksen viettoon!

Nyt meillä juhlitaan juhannusta, eli katoamme linjoilta muutamaksi päiväksi kokonaan :) Suunnitelmissa ei oo sen ihmeempiä, kavereiden kanssa vietellään juhannusta ja kaikki olivat sitä mieltä että Poju mahtuu hyvin mukaan! Se tarkoittaa toki sitä että emäntä viettää keskikesän juhlan selvinpäin mut kivempi ehkä kun ei oo aamulla pahaa oloa ja Pojun ei tarvi olla muualla hoidossa :) Pojulle on ostettu myös omat eväät että pärjää reissun päällä kun ei varmaan kotona tule hirveästi istuttua, onneksi on sellainen koira joka tykkää ihmisistä eikä mee lukkoon uusissa jännissä paikoissa!

Hyvää juhannusta kaikille!

Autoilua

Emäntä on taas ollut niin "kiireinen" ettei ole ehtinyt blogia juuri päivitellä, toivottavasti saataisiin tähän nyt muutos..

Eilen otin Pojun matkaseuraksi kun lähdin ajelemaan Helsinki-Vantaalle kuskin ominaisuudessa, eli haettiin emännän sisko lentokentältä. Matka meni hämmästyttävän hyvin, sateesta ja ukkosesta huolimatta. Koiraa ei ukkonen tai sade juuri häirinnyt, Poju veti tirsaa takapenkillä kun omistaja panikoi ratissa ukkosta.. Pysähdyttiin mennessä viitisen kertaa kun oli ylimääräistä aikaa, käytiin huoltsikoiden pihoilla kävelemässä ja opettelemassa niitä kuuluisia käytöstapoja ;) Takaisin tullessa pysähdyttiin vaan Kuninkaantien ABC:lle tankkaamaan ja hakemaan evästä matkaan enkä viittinyt koiraa ottaa autosta kun se oli jo rauhoittunut takapenkille. Välillä piti hieman kitistä kun iski pissahätä mutta muuten meni oikein mallikkaasti viiden ja puolen tunnin autoajelu.

Antibioottikuuri alkaa olla lopuillaan ja ihottumakohdissa on jo ruvet päällä ja ne ovat pienentyneet huomattavasti, mahtavaa! Juuri kun meillä päästään ihottumista eroon niin Pojun kaverilta Nessalta löydettiin myös hotspot, tosin paljon laajemmalta alueelta kuin mitä meidän jätkällä oli. Antibioottikuuri oli sinnekin määräys ja siitä se sitten lähtee :)

Huomenna toivottavasti saadaan emännän kaveri auttelemaan meitä näyttelyihin treenamisessa, nyt on nimittäin Poju ilmoitettu 20. elokuuta Kouvolassa järjestettäviin näyttelyihin, hui!