maanantai 12. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa!

"Hieman" on tullut pidettyä taukoa blogin kirjoittelusta, on tapahtunut niin paljon kaikenlaista meidän elämässä tällä aikavälillä mutta nyt ollaan taas palattu normaaliin, tuttuun ja turvalliseen päiväjärjestykseen.

Pojulle kuuluu oikein hyvää, koko alkutalvi, jos sitä talveksi voi kutsua, taisteltiin hormoneita vastaan tuloksetta kunnes emännän mitta tuli täyteen ja tammikuussa otettiin jätkälle kemiallinen kastraatio. Tää kyseinen toimenpide oli hyvin simppeli, isolla neulalla sellanen mikrosirun tapanen ampulli niskaan ja se siitä :) Kolmisen viikkoa toimenpiteen jälkeen alkoi näkyä eroa, lenkeillä ei enää pysähdytty metrin välein merkkailemaan, ruoka alkoi maistua ja tyttökoirien kanssa leikkiminen ei ollut enää pelkkää selkään loikkimista. Myös korvat löysimme uudelleen, tosin nyt tuntuu että ne on hävinneet uudelleen jostain kumman syystä mutta jospa saatais vielä nekin löydettyä uudelleen. Näillä puheilla olisi tarkoitus ryöstää lapselta killuttimet alkuvuodesta 2013, kesällä kun ei viitti rajoittaa toisen uimisia. Toki voi olla että tilanteet muuttuu mutta huonohkojen lonkka-, kyynärkuvien perusteella ei tulla kisailemaan missään hyppimistä vaativissa lajeissa saatika näyttelyissä.

Ei olla juurikaan harrasteltu yhtään mitään, lenkillä käytyä ja perustottelevaisuutta ylläpidetty kotioloissa mutta koko syksynä ei olla koskettu dameihin. Riistaan Poju on hullaantunut senkin edestä, kun mummilassa saa kanniskella linnun siipiä pitkin taloa. Linnun siivet on heti etsittävä kun mummille pääsee, josko saatais samanlaista intoa sen kanin kantoon joskus niin voitais harkita niitä taippareitakin.. Luovutukset on toki yhä aivan päin sitä itseään mut en oo jaksanu ottaa stressiä niistä, lahjattomat treenaa vai miten se oli? ;)



Oltiin helmikuussa anoppilassa koiravahtina kun asukkaat oli pari viikkoa Thaimaan auringon alla, Pojulla oli kaverina coton de tulearit Nuppu (kuvassa) ja Topi. 

Sählä onnistui myöskin telomaan varpaankyntensä, siitä seurauksena oli eläinlääkärireissu, nukutus ja kahdeksan tunnin itku heräillessä.

Tässä vielä Poju talvikuosissaan, pari kiloa on tullut painoa lisää.
Eipä tuo haittaa noin hoikassa kropassa, kunhan ei enempää liho ;)

************************************************************

Helmikuun 15. päivä sai syttyi taivaalle uusi tähti, rakkaan Taiton jalat eivät enää kantaneet ja Taiton oli aika jatkaa matkaa. Ikävä on kova meillä kaikilla, niin paljon Taito meille opetti, koirille ja ihmisille. 

  ♥ Hyvää matkaa, rakas Taitsukii  ♥
 
Sirmakan Taitovainio
7.9.1999-15.2.2012

  ‎"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti