Hakuruutua ja malttia

Tänään oli siis toiseksi viimeinen kerta taipparikurssilla, ensi kerralla olisi vuorossa harjoitustaipumuskoe, hui!

Koko päivän oli satanut vettä kuin aisaa ja Poju oli päässyt viimeksi puolen päivän maissa juoksemaan vapaana niin tottahan toki sitä virtaa olikin sitten treeneissä ihan ylivuotavan paljon.Ensin tehtiin koirille ihan vaan perusmarkkeeraukset variksilla. Ne ei mennyt meillä ollenkaan putkeen vaikka varis olikin välillä suussa, lokkiakin kannettiin himpan verran mutta ei se ollut yhtään niin mukava tyyppi kuin varisvainaa. Sitten olikin vuoro ohjaajan kauhun eli hakuruudun ;)
Tehtiin tänään siis hakuruutu variksilla jokaiselle koiralle yksitellen, ensimmäisenä päästettiin vauhtiin velipuoli Monty, joka toikin hienosti ohjaajalle variksia takaisin! Sitten oli herra hulivilin vuoro, homman nimi meillä oli lähinnä se että katotaan tuleeko sieltä ees mitään takaisin kun Poju ei riistaa ole ennen kantanut. Päästettiin koira vauhtiin ja ensimmäisen variksen löytämiseen ei hirmu kauaa mennyt ja koira kantoi sitä hienosti vaikka se ei tullutkaan minulle asti! Tämän jälkeen Poju toi vielä kaksi varista takaisin hakuruudusta ja lopetettiin tehtävä siihen. Lokkejakin oli pari hakuruudussa mut ne ei koiraa houkutellut samalla tavalla kuin varikset. Saatiin treenien jälkeen toinen lokeista kotiin ja nyt se on varastossa kuivumassa, jos vaikka huomenna vähän saatais leikittyä lokilla Pojun kanssa.

Välissä kun meidän jälkeen oli vuorossa kultainennoutaja Luna, me harjoiteltiin Pojun kanssa seuraamista, perusasentoa ja paikallaoloa. Tai siis yritettiin harjoitella. Koira kävi hakuruudun jälkeen sen verran lämpösenä että se ei kuunnellut juuri mitään mitä sille sanoi eli homma meni siinä kohtaa ihan pipariksi. Energiaa tekemiseen olisi ollut vielä, ihan niin paljon että koko koira vapisi ja inisi. Osittain varmaan siitä että odotellessa tuli ehkä himppasen vilu sekä koiralle että omistajalle mut suurimmaksi osaksi oli vaan niin paljon sitä virtaa. Jollain keinoilla pitäis nyt saada tota kuumenemista vähenemään, tuntuu että se kuumenee vaan lisää jos heittelen dameja eikä se pääsee hakemaan, sitten se on pitkän aikaa levoton treenin jälkeen.

Luna lähti oman vuoronsa jälkeen kotiin ettei siltä häviä kiinnostus koko juttua kohtaan. Me jäätiin sit Montyn ja Mian kanssa odottelemaan kun oli puhe että tehdään vielä dameilla meidän koirille hakuruutu parityöskentelynä. Totesin kuitenkin että on ehkä parempi jättää Pojulle ne riistat hautumaan sinne mieleen, eikä päästää sitä enää etsimään dameja koska se olisi siitä sit vaan kuumentunut lisää ja lisää. Eli me katseltiin Pojun kanssa kun Monty teki hakua, eli tämä oli ihan puhtaasti malttiharjoitus meille.. Teki ihan hyvää, koira rupes jo rauhoittumaan ku tajusi että nyt me ei enää mennä. Seurattiin Mian ja Montyn haku alusta loppuun ja sit pistettiin homma porukalla pakettiin.

Ja siis se järkyttävä ukkonen jyrisi jo heti kuuden pintaan siinä lähistöllä ja rankkasade alkoi just siinä kohtaa kun me oltiin tekemässä sitä ykkösmarkkeerausta. Tuli muuten todistettua että omistaja pelkää ukkosta enemmän kuin koira, Poju ei ollut ukkosesta moksiskaan! Se jatkoi vaan linnun tutkimista eikä edes hätkähtänyt, toisin kuin omistaja joka oli sisäisesti kauhusta kankeana.. Samassa rytäkässä tuli myös rakeita, oli kiva ajella litimärissä ja kylmissä vaatteissa kotiin.. Mutta meidän osaamistasoon nähden treenit meni oikein hyvin! :)

Turvonnut silmä ja palloleikkejä

Eilen olikin sitten oikein kunnon sadepäivä, toisaalta ihan mahtava juttu kun omistajan allergiaoireet helpotti 90-prosenttisesti, mut toisaalta sit taas jäi ulkoilut aika vähille kun Pojustakaan ei ollu kiva ulkoilla kaatosateessa..

Puolen päivän maissa heräiltiin koiran kanssa kun olin vihdoin allergian takia saanut vähän nukuttua.. Rupesin vetämään lenkkivaatetta niskaan niin huomasin että Pojulla on toisen silmän yläluomi todella turvoksissa ja silmä oli hädin tuskin auki. Soittelin siinä sit äiskälle että josko sillä olis jotain kikkakolmosia ja mentiin sit Pojun kanssa mummin konsultoitavaksi. Pääteltiin että sitä on varmaan yöllä pistänyt joku öttiäinen ja soittelin sit Eläinsairaala Sykkeeseen aikaa ja ohjeita. Saatiin aika puoli kuudeksi ja paineltiin siitä pallonheittelyn jälkeen kotiin. Poju otti sadepäivän levon kannalta ja nukkuikin muutaman tunnin. Huuhtelin silmää välillä kylmällä vedellä ja turvotus laskikin aika mukavasti. Soittelin puoli viiden maissa Sykkeeseen et ovatko sitä mieltä että tullaanko näytille kun turvotus oli tosiaan laskenut, ei punoittanut ja se ei ollut arka. Sovittiin lääkärin kanssa et perutaan aika mut saa soittaa jos tulee jotain uutta.

Loppuilta harjoitettiin aivojumppaa sisätiloissa, lähihakupillitystä oon koittanut aloitella koiran kanssa mut tuntuu että se ei vaan hokaa mikä on homman nimi vaikka pelissä onkin juustoa..

--

Tänään ollaan heräilty jo suht ajoissa ja käytiin purkamassa pahimmat energiat läheisellä hiekkakentällä. Heittelin koiralle palloa ja se kiikuttaa sen takaisin, käteen asti se ei tule vaan se tippuu noin metrin säteelle minusta. Olen kuitenkin antanut asian olla koska aiemmin se pallo ei tosiaan tullut takaisin ollenkaan, saatika sitten dami.
Poju on ruvennut kotona kanniskelemaan dameja ja se kantaa ne yleensä syliin asti, sit kun dami tippuu syliin ni Poju kaivelee jostain jo seuraavaa damia ja kiikuttaa senkin mammalle. Ei meillä koira tiedä missä säilytetään dameja, eihän? ;) No, jokatapauksessa olen kokenut tuon vain hyväksi asiaksi että se kuitenkin tahtoo tuoda ne minulle, takapihalla meinaa joskus alkaa temppuilu mutta silloin lähtee damit ja homma loppuu. Pikkuhiljaa, tosin linjatreeniä ei olla juurikaan tehty eli sitä pitäisi treenailla lisää..
Onneksi on vielä aikaa, tosin tottelevaisuustreenit jäi kesätauolle eilen ja me ollaan nyt kolme kertaa oltu muutenkin sieltä pois, eilinen mukaan lukien mut ollaan otettu sitä takaisinpäin kotona. Taipparitreenejä taitaa olla vielä kahdet ja viimeisellä kerralla taitaa olla "testitaipparit".. Toivottavasti saisin Pojun innostumaan riistasta ja palautukset kuntoon, sit rupeis olemaan jo aineksia :)

Mökkitreeniä

Tänään lähdettiin kymmenen maissa suuntamaan miehen vanhempien mökille. Mökki sijaitsee saaressa ja soutuveneellä, jossa on pikkuinen moottori, matka kestää noin vartin verran. Pojua vähän hirvitti aluksi koko paatti, ajatteli varmaan että tollaseenko paattiin pitäisi hypätä kyytiin. Mieli muuttui kummasti ison venelaiturin päässä jossa asustaa paljon lokkeja, ne oli hurjan kivoja ja Poju olikin mamman kanssa hieman eri mieltä siitä että saako kesken matkan hypätä veneestä lokin perään, toistaiseksi tilanne on emännälle 1-0!

Mökille tultaessa annettiin koiralle lupa loikata veneestä kun se pysähtyi ja silloin lähti koira kuin tykin suusta, uiminen on ihan ykkösjuttu Pojun mielestä :) Kaverina mökillä oli appivanhempien coton de tulearit Nuppu ja Topi, joiden kanssa Pojulla on ainaa kivaa, vaikka Nupulla ja Topilla ei oliskaan niin kivaa ;) Aluksi mieheke heitteli koiralle palloa ja yritin kovasti neuvoa että mitä pitää tehdä jos se ei palauta palloa. Kuuroille korville meni kaikki vinkit, mut silti myöhemmät pikkutreenit meni mallikkaammin kuin yleensä, olin ihan hämmästynyt!

Tein Pojulle itsekseni pari markkeerausta, koin turhaksi ottaa avustajaksi ketään kun tiesin itse miten ja millaiset markkeeraukset olin mielessäni ajatellut. Tehtiin parit ensimmäiset markkeeraukset paikassa jossa koiran oli tavallaan pakko palauttaa, eli joko sen oli juostava minua kohti, tai napattava dami ja jatkettava suoraan eteenpäin, mitä ei vielä toistaiseksi (koputtaa puuta..) ole tapahtunut, damit tuli jaloille mutta takasinpäin kuitenkin. Palautusta oon koittanu innostaa sillä että lähden koiraa vähän matkaa karkuun, jolloin palautuksesta tulee kiva juttu kun saa mamman kiinni ja vielä hurjasti kehuja!
Seuraavat markkeeraukset tein vähän pidemmälle matkalle ja niin että koiralla oli mahdollisuus lähteä sinkoilemaan ohjaajaa karkuun jos siltä tuntu. Palautukset tuli hienosti käteen kolme kertaa, ihan loistava juttu! Herra tais olla itsekin itsestään hyvin ylpeä kun käveli sivulle niin nokka ja häntä pystyssä että ;)

Treenin jälkeen saatiin koirillekin murkinat naaman eteen, tosin kuten tavallista Poju söi ensin kiltisti oman kuppinsa tyhjäksi ja kun pikkukoirille ei uponnut grillimakkaran + koirannappulan yhdistelmä niin lapukka pisteli nekin poskeensa.. Siinä olikin sit tän päivänen ruokailu meidän jätkällä.. Kotiin päästessä oli koira jo suht poikki kaikesta uimisesta, treenailusta ja yleisestä häseltämisestä ja vetelee kolmatta tuntia sikeitä :)

Blogi avattu!

Noniin, vihdoin ja viimein omistaja sai itsestään illan myöhäisinä tunteina sen verran irti että saatiin Pojun oma blogi avattua!

Tarkoituksena on siis kertoilla meidän treenailuista ja pojankoltiaisen tempauksista muutenkin, blogi toiminee myös hyvänä päiväkirjana itselle että mitä kaikkea on tullut Pojun kanssa treenailtua :)

Näin aluksi voisin kertoilla hieman meidän "osaamistasosta" ihan yleisesti.
Perustottelevaisuus alkaa olemaan kunnossa, istumiset, maahanmenot sun muut on jo aika hyvin hallussa. Perusasennon kanssa on hieman ongelmia vielä, Pojulla on tapana istua aina vähän vinoon mutta se on kokoajan paranemaan päin.

Seuraaminen sujuu Pojulta paremmin ilman hihnaa, kuin hihnan kanssa. Tähän saatiin juuri kasvattajalta muutamia hyviä vinkkejä jotka testataan lähiaikoina käytännössä. Yksi vinkki oli että sidon hihnan vyötärölle ja seurautan koiraa hihna kaulassa kuitenkaan ohjaamatta hihnalla koiran menoa. Tämä pääsee heti seuraavissa tottelevaisuustreeneissä testiin. Osittain tämä voi johtua siitä että tajuamatta itse, ohjaan koiraa hihnalla "liikaa" esimerkiksi käännöksissä ja tavallaan pakotan sen väärään asentoon jolloin seuraaminen menee pipariksi.

Noutojuttujen kanssa ollaakin sitten vielä ihan alkutekijöissä. Noutointohan on Pojulla aina ollut kohdallaan, hakemaan lähdetään sata lasissa ja viimeksi avustaja treeneissä sanoikin että koiralla on suu auki valmiiksi että se saa mahdollisimman nopeasti napattua damin mukaansa.

Palautukset ei ole kunnossa, koira paahtaa aina minusta ohi yhtä kovaa kuin lähtiessä noutoon. Se myös kuseksii kesken palautuksen eli näyttää ohjaajalle ihan suoraan sanottua keskisormea. Ollaan kotona treenailtu sisällä ja takapihalla palautuksia, niin että koiran on tultava luokse, eli se ei pääse minusta ohi. Näin on jo sujunut oikein mallikkaasti ja viimeisimmissä taipparitreeneissä kestokani tulikin jo jaloille.. Nyt kun itsekseen treenaillaan niin on helppo opettaa koiralle mikä on oikein ja mikä väärin. Yhdeltä kouluttajalta saatiin ohjeeksi että jos koira rupeaa pelleilemään palautusta tehdessä, siltä otetaan dami riuhtaisten suusta, koira hihnaan ja treenit loppuu siihen. Näin koira tajuaa että pelleilemällä loppuu kaikki kiva.

Nouto-ote on ihan ok, tosin Pojulla on tapana ruveta pelleilemään sen damin kanssa, jolloin sitä ruvetaan pureskelemaan ja heittelemään ilmaan. Tätä ollaan treenattu käskyllä "Pidä", jolloin koira istuu ja pidän damia sen suussa ja kun se malttaa pitää sitä itse noin 10 sekuntia, sanotaan "Kiitos" ja dami irtoaa käteen. Lisäksi hihnassa seuratessa olen asettanut matkalle damin joka Pojun pitää ottaa matkalla suuhun ja kantaa sitä kunnes pyydän irrottamaan.

Riistaan ollaan tutustuttu taipparikurssille useaan otteeseen, ensin varikseen ja sitten kaniin. Varis oli Pojusta ehkä jopa hieman pelottava, mutta kun kouluttajan kanssa leikitettiin sitä variksella niin se nyhti kyllä siipiä ja hetkellisesti piti jo varisvainaata suussaan. Kanin kanssa oli sama juttu, se oli hurjan kiinnostava mutta kuitenkin sen verran outo ettei sitä uskaltanut juuri kantaa. Tähän ainoa lääke taitaa olla se että tutustutaan ahkerammin riistaan, se vaan on hiukan hankalaa kun ei ole riistaa juurikaan saatavilla enkä itse ole yhdistyksen riistatilanteesta kovin tietoinen..

Treeneissä odottaminen on Pojulle yhä hankalaa, olisi niin paljon energiaa ja innostusta tehdä mutta omaa vuoroa pitää aina odottaa. Turhautuminen ilmenee lähinnä vinkumisena ja jatkuvana liikuskeluna. Olen koittanut tehdä kontaktiharjoituksia odotellessa jotta koiralla olisi jotain mihin keskittyä ja tästä onkin ollut jonkin verran apua.

Toivottavasti kevät ja kesä tuo tullessaan paljon uusia vinkkejä ja apuja että päästäisiin vielä mahdollisesti syyskuussa suorittamaan taipparit. Aikaisemmin sinne on turha lähteä kun tulee liian kiire hioa kaikki osa-alueet kuntoon.