Kevättä rinnassa!

"Hieman" on tullut pidettyä taukoa blogin kirjoittelusta, on tapahtunut niin paljon kaikenlaista meidän elämässä tällä aikavälillä mutta nyt ollaan taas palattu normaaliin, tuttuun ja turvalliseen päiväjärjestykseen.

Pojulle kuuluu oikein hyvää, koko alkutalvi, jos sitä talveksi voi kutsua, taisteltiin hormoneita vastaan tuloksetta kunnes emännän mitta tuli täyteen ja tammikuussa otettiin jätkälle kemiallinen kastraatio. Tää kyseinen toimenpide oli hyvin simppeli, isolla neulalla sellanen mikrosirun tapanen ampulli niskaan ja se siitä :) Kolmisen viikkoa toimenpiteen jälkeen alkoi näkyä eroa, lenkeillä ei enää pysähdytty metrin välein merkkailemaan, ruoka alkoi maistua ja tyttökoirien kanssa leikkiminen ei ollut enää pelkkää selkään loikkimista. Myös korvat löysimme uudelleen, tosin nyt tuntuu että ne on hävinneet uudelleen jostain kumman syystä mutta jospa saatais vielä nekin löydettyä uudelleen. Näillä puheilla olisi tarkoitus ryöstää lapselta killuttimet alkuvuodesta 2013, kesällä kun ei viitti rajoittaa toisen uimisia. Toki voi olla että tilanteet muuttuu mutta huonohkojen lonkka-, kyynärkuvien perusteella ei tulla kisailemaan missään hyppimistä vaativissa lajeissa saatika näyttelyissä.

Ei olla juurikaan harrasteltu yhtään mitään, lenkillä käytyä ja perustottelevaisuutta ylläpidetty kotioloissa mutta koko syksynä ei olla koskettu dameihin. Riistaan Poju on hullaantunut senkin edestä, kun mummilassa saa kanniskella linnun siipiä pitkin taloa. Linnun siivet on heti etsittävä kun mummille pääsee, josko saatais samanlaista intoa sen kanin kantoon joskus niin voitais harkita niitä taippareitakin.. Luovutukset on toki yhä aivan päin sitä itseään mut en oo jaksanu ottaa stressiä niistä, lahjattomat treenaa vai miten se oli? ;)

Oltiin helmikuussa anoppilassa koiravahtina kun asukkaat oli pari viikkoa Thaimaan auringon alla, Pojulla oli kaverina coton de tulearit Nuppu (kuvassa) ja Topi. 

Sählä onnistui myöskin telomaan varpaankyntensä, siitä seurauksena oli eläinlääkärireissu, nukutus ja kahdeksan tunnin itku heräillessä.

Tässä vielä Poju talvikuosissaan, pari kiloa on tullut painoa lisää.

Eipä tuo haittaa noin hoikassa kropassa, kunhan ei enempää liho ;)

************************************************************

Helmikuun 15. päivä sai syttyi taivaalle uusi tähti, rakkaan Taiton jalat eivät enää kantaneet ja Taiton oli aika jatkaa matkaa. Ikävä on kova meillä kaikilla, niin paljon Taito meille opetti, koirille ja ihmisille. 

  ♥ Hyvää matkaa, rakas Taitsukii  ♥

 

Sirmakan Taitovainio

7.9.1999-15.2.2012

  ‎"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Noutohommat jäissä

Eilen kokeilin hieman että millä mielellä koira on kun ottaa damin mukaan pihalle. Energiataso hyppäsi pilviin ja koira ei nähnyt mitään muuta kuin sen patukan mikä emännällä oli kädessä. Harjoiteltiin damin suussa pitämistä, kun koiralla on tapana vähän ruveta hammastelemaan sitä hetken jälkeen. Harjoitusten jälkeen annoin Pojun kerran hakea damin, tai siis juosta damin luokse ja jäädä sille tielle.

Pitänee ensin saada toi kuumuminen hallintaan, koska koira näyttää mulle yhä edelleen keskisormea kun jättää palauttamatta tai juoksee ohi täyttä vauhtia. Taipparit me jätetään suosiolla ensi vuodelle, koiralla olis kyllä paukkuja mutta ei vaan aika riitä tässä kohtaa enää meille, parempi treenailla yksi osa-alue kerralla kuntoon kuin että kaikki asiat koittaisi saada haltuun samanaikaisesti.

Emäntä on tällä hetkellä kuumeessa joten Poju on saanut purkaa energiaa takapihalla pallon perässä juosten. Huomenna koira pääsee luultavasti tuohon joen rantaan vähän pulikoimaan ja sinkoilemaan pitkin mettiä isännän kanssa, sillä aikaa kun emäntä palelee sohvalla viltin alla. Tosin Poju on itsensä viihdyttämisessä jo aika korkealla tasolla, ykköshuvina on tällä hetkellä puruluun heittely pitkin olohuonetta ja sitä jahdataan täysillä! Emäntäkin saa päivän viihdeannoksensa kun katselee koiran touhuamista puolisen tuntia päivässä =)

Näyttelyihinkin ollaan harjoiteltu vaan vähäsen, menee miten menee.. Junnuluokassahan me ollaan joten toivottavasti saadaan vähän armoa tuomarilta. Seisominen alkaa pikkuhiljaa sujua, mitä nyt häntä sojottaa sinne sun tänne. Ravaaminen on edelleen ongelma, koiralla on tapana peitsata ja sen kanssa saa aluksi juosta ihan tosissaan että sen saa raville.. Jatkamme harjoituksia ensi viikolla!

Ensimmäiset synttärit

Tänään juhlittiin Pojun 1-vuotissynttäreitä! Kavereina Pojulla oli anoppilan coton de tulearit Nuppu ja Topi. Ohjelmaan kuului heti aamusta palloleikki takapihalla ja emännän työpäivän jälkeen herkuteltiin maksalaatikko-lihapulla-kakulla, kynttilän virkaa toimitti tällä kertaa Pojun lempiainesosa eli nakki.. Jälkkäriksi kaikki koirat saivat vielä possunkorvat, tosin sankari oli ilmeisesti sitä mieltä että hän ei ole herkutellut tarpeeksi koska emännän ollessa puoli tuntia poissa oli viimeinenkin possunkorva kadonnut pöydältä parempiin suihin..

Tässä vielä muutama kuva päivänsankarista!

Tapaturma-altis Poju

Taitavasti Poju oli tänään anoppilassa juossut jälleen kerran päin venetraileria. Tällä kertaa sillä oli seurauksia, kolme isoa veristä naarmua kyljessä, jotka oli ilmeisen kipeitä. Yhtään jos koski lähellekkään isointa jurmua niin koira rupesi sätkimään ja venkoilemaan pois tilanteesta. Soittelin päivystävälle eläinlääkärille ja kyselin miten paljon sille uskaltaa syytää kipulääkettä nassuun, lisäksi saatiin antibioottikuuri joka onneksi on puhelinresepti ja löytyy heti aamusta meidän apteekista :)

Pikkuisen sais ruveta toi koira "aikuistumaan" ja rauhoittumaan, koko ajan sille sattuu jotain kun on liikaa virtaa ja vauhtia kun pääsee juoksemaan. Ihme ettei oo vielä käynyt mitään "suurempaa" eli mennyt esimerkiksi jalka poikki..

Noutotreenit on jäänyt pitkäksi aikaa kokonaan pois meidän päiväohjelmasta, ei olla moneen viikkoon ees koskettu damiin. Ei ole ollut energiaa siihen sähläämiseen ohjaajalla ja ajattelin et josko se helpottaisi kun pidetään pieni tauko ja treenaillaan vaan perusjuttuja eli kontaktia, perusasentoa, seuraamista ja kotitokoillaan keskenämme. Pitänee värvätä joku avustamaan ensi viikolla että päästään kokeilemaan osataanko vielä jotain. Tosin nyt on kyllä niin paljon töitä kuin emäntä vaan jaksais tehdä joten treenaaminen on siitäkin syystä jäänyt.. Jos ei tänä vuonna keritä taippareihin kunnolla niin ensi vuonna sitten :)

Tässä vielä muutama uusi kuva jäpikästä! :)

Kymijoen rannassa

Juhannuksen viettoon!

Nyt meillä juhlitaan juhannusta, eli katoamme linjoilta muutamaksi päiväksi kokonaan :) Suunnitelmissa ei oo sen ihmeempiä, kavereiden kanssa vietellään juhannusta ja kaikki olivat sitä mieltä että Poju mahtuu hyvin mukaan! Se tarkoittaa toki sitä että emäntä viettää keskikesän juhlan selvinpäin mut kivempi ehkä kun ei oo aamulla pahaa oloa ja Pojun ei tarvi olla muualla hoidossa :) Pojulle on ostettu myös omat eväät että pärjää reissun päällä kun ei varmaan kotona tule hirveästi istuttua, onneksi on sellainen koira joka tykkää ihmisistä eikä mee lukkoon uusissa jännissä paikoissa!

Hyvää juhannusta kaikille!

Autoilua

Emäntä on taas ollut niin "kiireinen" ettei ole ehtinyt blogia juuri päivitellä, toivottavasti saataisiin tähän nyt muutos..

Eilen otin Pojun matkaseuraksi kun lähdin ajelemaan Helsinki-Vantaalle kuskin ominaisuudessa, eli haettiin emännän sisko lentokentältä. Matka meni hämmästyttävän hyvin, sateesta ja ukkosesta huolimatta. Koiraa ei ukkonen tai sade juuri häirinnyt, Poju veti tirsaa takapenkillä kun omistaja panikoi ratissa ukkosta.. Pysähdyttiin mennessä viitisen kertaa kun oli ylimääräistä aikaa, käytiin huoltsikoiden pihoilla kävelemässä ja opettelemassa niitä kuuluisia käytöstapoja ;) Takaisin tullessa pysähdyttiin vaan Kuninkaantien ABC:lle tankkaamaan ja hakemaan evästä matkaan enkä viittinyt koiraa ottaa autosta kun se oli jo rauhoittunut takapenkille. Välillä piti hieman kitistä kun iski pissahätä mutta muuten meni oikein mallikkaasti viiden ja puolen tunnin autoajelu.

Antibioottikuuri alkaa olla lopuillaan ja ihottumakohdissa on jo ruvet päällä ja ne ovat pienentyneet huomattavasti, mahtavaa! Juuri kun meillä päästään ihottumista eroon niin Pojun kaverilta Nessalta löydettiin myös hotspot, tosin paljon laajemmalta alueelta kuin mitä meidän jätkällä oli. Antibioottikuuri oli sinnekin määräys ja siitä se sitten lähtee :)

Huomenna toivottavasti saadaan emännän kaveri auttelemaan meitä näyttelyihin treenamisessa, nyt on nimittäin Poju ilmoitettu 20. elokuuta Kouvolassa järjestettäviin näyttelyihin, hui!

Antibioottikuurilla..

Saatiin sitten kaveriksi ikävä seuralainen, hot spot :( Pojulla on molemmilla puolilla kaulaa korvien alapuolella märkivät tulehtuneet ihoalueet jotka on selvästi kipeät. Eläinlääkäriin asti ei onneksi tarvinut lähteä, vaan soitin päivystävälle eläinlääkärille joka antoi puhelimitse hoito-ohjeet ja soitti puhelinreseptin päivystävään apteekkiin, hienoa palvelua :)
Saatiin siis kymmenen päivän antibioottikuuri, puolitoista tablettia aamuin illoin. Lisäksi ajeltiin karvat pois ja putsasin märkivät kohdat laimennetulla Betadinella ja kuivasin ne hyvin. Toivottavasti lähtee paranemaan, ei oo yhtään kiva juttu.. Annoin puolikkaan kipulääkkeenkin ku meni niin tappeluksi se hoitaminen, ilmeisesti helpotti koska nyt uni maistuu.. Koira ei vaan oikein tykännyt karvojen ajelusta, oli ilmeisesti tosi inhottavan tuntuista kun yleensä antaa vääntää vaikka korvat solmuun ja nyt meni ihan pystypainiksi Poju vs. emäntä. Anoppi ajeli karvat pikaisesti kun sain pidettyä jätkän sen verran paikoillaan.. Sitten kotona tappelin antibiootit ja kipulääkkeen koiran kurkusta alas, ei toiminut edes grillimakkara hämäyksenä.

Huomenna nukutaan pitkään ja mennään varmaan kuopsuttelemaan takapihalle, jos jaksetaan kun emäntä lähtee kolmelta yöllä ajelemaan Helsinki-Vantaalle kuljettajan ominaisuudessa..

Pari kuvaa noista ikävistä länteistä..